Puhelimesta, nykyajasta ja puhelimesta.

Tänään tv:n uutisissa puhuttiin mm. siitä, miten S-ketjun myymälät ovat ottaneet käyttöön mobiilimaksamisen. Eli nyt ei tarvitse rahaa tahi korttiakaan kassalla, vaan pelkkä kännyn vilauttaminen riittää maksamaan ostokset. Itseasiassa näin vain muutaman sekunnin pätkän uutisesta, mutta silti se pani miettimään. Kännyllä maksaminen on kyllä ihan looginen ja odotettavissa oleva asia. Nykyään kännyllä tehdään jo kaikkea muutakin. Silti sitä miettii, kuinka turvallista on rahaa käsitellä kännyllä? Oikeaa rahaa käyttää nykyään enää hyvin harva. Itekin vingutan pääasiassa muovinpalaa – setelit alkavat jo olla outo näky kourassa. Silti, kun rahat liikkuvat mobiilisti laitteelta toiselle, niin kyllähän se vähän pelottavaakin on. Nykyään on enää vähän rosvoja, jotka tyhjäis kukkarosta rahat, mutta sitäkin enemmän tyyppejä, jotka osaa kätevästi tunkeutua elektronisiin laitteisiin. Windows kännyyn en ainakaan tässä tapauksessa luottaisi 🙂
Tämä on kuitenkin nykyaikaa, Puhelimeen on ahdettu niin monia toimintoja, että se alkaa olla arvokkain yksittäinen esine, minkä ihminen omistaa! Mitä puhelimella enää EI voi tehdä? Kännyllä voi kuunnella musiikkia, katsella elokuvia, olla sosiaalinen, käydä pankissa, hoitaa parkkimaksut, kuvata ja jakaa kuvia ja live-esityksiä, maksaa monessa paikkaa ja ,niin – jopa PUHUA toiselle ihmiselle!! Ja kaikki tämä kehitys on tapahtunut ällistyttävän lyhyessä ajassa!
Muistan vielä, kun meille kotiin tuli ensimmäinen puhelin. Meille hankittiin puhelin hyvin myöhäisessä vaiheessa, useimmilla perheillä se oli ollut jo vuosikymmeniä kun meille vasta tuli ensimmäinen. Tuo eka puhelin oli sormella pyöritettävää mallia ja se oli aika ihmeellinen vekotin. Kovasti sitä tuijotettiin ja odotettiin, että jos joku vaikka soittais. Seuraavassa vaiheessa hankittiin jo oikein näppäiltävä puhelin. Tuo pyöritettävä siirtyi eteiseen, joten meillä oli nyt kotona jopa kaksi puhelinta! Puhelinta ei tuohon aikaan voinut ottaa mukaan, joten ei ollut mitään keinoa tietää, oliko joku ehkä poissa ollessamme yrittänyt tavoitella meitä. Koskaan et voinut myöskään tietää kuka soittaa, kun puhelin viimein rupesi pirisemään.
Seuraavassa vaiheessa hankittiin jo jotain aivan mullistavaa: Langaton, langallinen puhelin! Kyseessä oli siis puhelin, jonka saattoi ottaa pihalle ja hämmästyttää kuulijan kysymällä, ”arvaa mistä soitan!” Toki kauaksi ei voinut mennä – vastaanotin kun oli sisällä ja sieltä puhe vasta lähti maailmalle. Antoi tuokin kuitenkin jotain vapauksia. Tuohon aikaan akkujen taso vaan ei ollut kovin hyvä.
Ensimmäisen OIKEAN mobiilipuhelimen näin, kun menimme isoveljeni mökille. Isoveljeni vaimo odotti juuri ensimmäistä lasta, ja oli juuri silloin laitoksella. Veljeni oli saanut lainaan ”autopuhelimen” eli puhelin oli sellanen isohko laatikko, jossa oli luuri päällä. Ite en uskaltanut koskea moiseen laitokseen – sen verran monimutkaiselta se vaikutti.
Tästä ei sitten kauaakaan kestänyt, kun ”kännykät” jo tulivat markkinoille. Itselläni eka oli – niinkuin melkein kaikilla muillakin – Nokialainen. Puhelin tais olla jopa jo GSM, eli NMT-puhelimia en muistaakseni koskaan ole kokeillut. Mullistavahan se vehje oli, matopeli ja kaikki! Uutta oli myös tekstiviesti mahdollisuus. En muista ekaa omaa viestiäni, mutta muistan viestin, jonka naputtelin ihan summissa vain, opettaessani emäntääni käyttämään tekstiviestejä. Tuo viesti oli ”Jaqtwa” ja sitä on aina silloin tällöin vieläkin lähetelty toisillemme perheen kesken – ihan muuten vain 🙂
Kovasti tekniikka on kehittynyt noista päivistä ja on aivan mahdotonta kuvitella, mitä esim. niinkin lyhyt aika, kuin 10 vuotta voi vielä tuoda tullessaan. Sitä kaikkea odotellessa:

Jaqtwa!

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *